Suomessa panostetaan kiinan kielen ammattilaisten ja Kiina-asiantuntijoiden kieliopetukseen merkittävästi vähemmän kuin muualla Euroopassa. Muihin keskeisiin kieliaineisiin verrattuna jää kiinan kielen opetus huomattavasti jälkeen eikä kiinan kielestä valmistuneiden kielitaito ole samalla tasolla kuin muista kieliaineista valmistuneilla.
Kiinan politiikan, talouden ja kulttuurin ymmärtämiselle on Suomessa suurempi tarve kuin koskaan. Oppilaitoksissa on tarpeeseen vastattu pääasiassa hyvin. Kiinan merkitys on huomioitu nykyään suomalaisten korkeakoulujen opintotarjonnassa sekä opetusta tukevissa hankkeissa kuten mahdollisuudessa suorittaa opintoja kiinalaisessa yliopistossa.
Laajassa kuvassa näyttää siltä, että Kiina on sisällytetty opetussuunnitelmiin kokonaisvaltaisesti. On kuitenkin olemassa hyvin keskeinen osa-alue, jonka kehittäminen on Suomessa jäänyt toissijaiseksi, nimittäin kielitaito.
Tällä hetkellä kiinan kieltä voi Suomessa opiskella pääaineena vain Helsingin yliopistossa, joka on kantanut epävirallista vastuuta Suomen kiinan kielen ammattilaisten koulutuksesta. Valtakunnalliseen merkittävyyteen nähden kieliopetuksen määrä on kuitenkin jäänyt vähäiseksi. Helsingin yliopisto tarjoaa kandidaatin tutkintoa opiskeleville kiinan kielen opintoja 45 opintopisteen (ECTS) edestä.
Opintomäärä on ällistyttävän suppea verrattuna perinteisten verrokkimaidemme yliopistojen kieliopetuksen tarjontaan.
Ruotsissa Uppsalan ja Lundin yliopistoissa voi kieltä opiskella kandidaattivaiheessa lähes kaksinkertaisen määrän. Kööpenhaminan yliopistossa opiskelijat opiskelevat kieltä jo ensimmäisen vuoden aikana 45 opintopisteen edestä. Manner-Euroopassa, missä sinologialla on pitkät perinteet, on kieliopetusta tarjolla niin ikään runsaasti. Saksassa Göttingenin yliopistossa sinologian kandidaatin tutkinnossa pakollisia kielikursseja on 66 opintopistettä.
Suomessa panostetaan kiinan kielen ammattilaisten ja Kiina-asiantuntijoiden kielikoulutukseen merkittävästi vähemmän kuin muualla.
Euroopan yhdessä vanhimmista sinologian oppituoleista, Leidenin yliopiston sinologia-ohjelmassa voi kieltä opiskella kandidaatin tutkinnossa lähes 100 opintopisteen verran. Kielen opetuksen määrä näkyy myös henkilökunnan määrässä, joka on yllämainituissa yliopistoissa moninkertainen verrattuna Helsingin yliopistoon. Kaikkien yliopistojen opetussuunnitelmaan on varattu myös mahdollisuus suorittaa lukuvuosi Kiinassa.
Vertailu yliopistojen välisten sisältöjen välillä ei ole täysin yhteismitallinen tutkinto- ja järjestelmäkohtaisten erojen vuoksi, mutta suuntaa antava se on: Suomessa panostetaan kiinan kielen ammattilaisten ja Kiina-asiantuntijoiden kielikoulutukseen merkittävästi vähemmän kuin muualla. Maisterivaiheiden vertailussa Helsingin yliopiston opetuksen määrä jää vielä selvemmin jälkeen muiden yliopistojen tarjonnasta.
Yksi syy kieliopintojen vähyyteen on ollut aiemmassa Itä-Aasian tutkimuksen oppiaineessa, joka on yhdistellyt kieli- ja kulttuurituntemusta aluetutkimuksen sateenvarjon alle. Tuloksena on ollut vähän kaikkea kaikille.
Nykyisessä tutkintomallissa, jossa kiinan kieltä voi opiskella omana pääaineenaan, ei ole jostain syystä huomioitu kieliopetuksen puutteita. Muihin keskeisiin kieliaineisiin verrattuna kiinaa opiskelevat ja pääaineesta valmistuneet jäävät muiden kieliaineiden opiskelijoihin nähden epätasa-arvoiseen asemaan, sillä kielitaitoa ei voi pitää hyvällä tahdollakaan samalla tasolla kuin esimerkiksi saksan tai venäjän kielen filologiasta valmistuneilla.
Kiinan taloudellisen ja poliittisen painoarvon kasvaessa kieliopetuksen puutteisiin tulisi kiinnittää entistä suurempaa huomiota.
Voimakkaampia satsauksia tarvittaisiin pelkästään siitä syystä, että kiina on suomalaiselle vaikea kieli, eikä moni ole opiskellut kieltä ennen yliopistoa. Yhdysvaltain ulkoministeriön virkamiesten kielikoulutuksesta vastaavan Foreign Service Instituten listauksessa kiina sijoittuu neljänteen eli vaikeimpaan kategoriaan, mikä tarkoittaa, että kielen sujuva osaaminen vie moninkertaisesti enemmän aikaa kuin ensimmäisten kahden kategorian kielten opiskelu. Kiinassa vaikeaa ei ole vain sanaston, kieliopin ja kirjoitusasun täydellinen poikkeavuus omastamme, vaan myös kulttuuritausta, jonka nyanssien tunteminen vaatii yhtä lailla aikaa.
Kiinan opetus on viime vuosina laajentunut usealle ala- ja yläasteelle sekä lukioihin, mikä on erinomainen asia. Epävarmaa kuitenkin on, kuinka moni oppilaista haluaa jatkaa kielen opiskelua, sillä kyselytutkimusten mukaan nuorisoa ei Kiina kiinnosta. Ei ole myöskään tiedossa, kuinka tuloksellista opetus on ollut, sillä alempien oppiasteiden kiinan kielen opetusta ei ole tutkittu. Alempien oppiasteiden ja Helsingin yliopiston kiinan kielen opetuksen välille ei siis nykytiedon valossa ole muodostunut toisiaan tukevaa yhteyttä, joka kanavoituisi kieliammattilaisuuden rakentamiseen.
Kiinan taloudellisen ja poliittisen painoarvon kasvaessa kieliopetuksen puutteisiin tulisi kiinnittää entistä suurempaa huomiota. Tällä hetkellä tarvitaan etenkin opetuksen syventämistä ja kieliammattilaisuuden vahvistamista.
Ilman vahvaa kotimaista näkemystä Kiinasta voivat Suomen omat intressit jäädä huomiotta.
Yksi positiivinen askel eteenpäin on Turun yliopiston suunnitelmat aloittaa uusi kiinan kielen pääaineohjelma syksyllä 2021. Opetussuunnitelmaa ei ole vielä julkaistu, mutta olisi toivottavaa, että kieliopintoihin panostettaisiin reilusti enemmän kuin Helsingin yliopistossa.
Kiina-osaamista tarvitaan niin valtionhallinnossa, yrityselämässä kuin tutkimuksen ja kulttuurielämän parissa. Ilman vahvaa kotimaista näkemystä Kiinasta, maasta tehtävät tulkinnat jäävät lepäämään ulkomaisen uutisoinnin ja asiantuntijuuden varaan, jolloin Suomen omat intressit voivat jäädä huomiotta.
Kokonaisvaltainen ymmärrys ei kuitenkaan synny ilman vankkaa kieliosaamista. Yliopistotason kielen opetuksen vahvistaminen palvelisi ennen kaikkea Suomen kansallista etua.
Jani Mustonen (MA) on aiemmin työskennellyt asiantuntijatehtävissä Suomen Pekingin Suurlähetystössä vuosina 2012-2018.
Suomalaisten kaventuva kielitaito on ollut yksi suomalaisen koulutuksen kuumimmista aiheista viime vuosina, johon varhennettu kieltenopetus perusopetuksessa ei ole tuonut mainittavaa helpotusta englannin kielen suosion jatkuessa. Vieraiden kielten opiskelun tällä hetkellä vähäiseksi koettu hyöty varmasti osaltaan vaikuttaa kiinan kielen oppiaineiden marginaaliseen houkuttelevuuteen ja siihen, että oppiaineen kehittäminen valtakunnallisesti saattaa vaikuttaa paikoilleen jämähtäneeltä. Kiinan kielen osaamisen potentiaalista työmarkkinoilla on puhuttu jo pitkään, mutta sinologeiksi valmistuneiden työllistymisessä oman alan tehtäviin tämä ei silti ole näkynyt.
Turun yliopiston vuonna 2021 aloittava kiinan kielen oppiaine pyrkii ottamaan uuden, nykykielen käyttöön ja kielelliseen viestintään nojaavan tulokulman kiinan kielen opintotarjonnassaan ja opintojen toteutuksessa. Opiskelijoille tullaan tarjoamaan monipuolista koulutusta kielilähtöisesti, mikä antaa valmiudet suuntautua ja erikoistua erilaisiin asiantuntijatehtäviin. Opintoihin kuuluu kieliopintojen lisäksi myös perinteisiä kulttuuriin ja yhteiskuntaan liittyviä opintoja, mutta pääpaino tulee olemaan kielellinen viestintä ja vuorovaikutuksen tuntemus kiinalaisessa työympäristössä ja yritysmaailmassa.
Laaja-alaisuuden toivotaan houkuttelevan eri aloille suuntautuvia opiskelijoita, joita Kiina kiinnostaa ja joilla on halu työskennellä erityisasiantuntijoina vaativissakin tehtävissä ja siten myös tuoda kiinan kielen kielitaidon hyödyllisyyttä ja ajankohtaisuutta yleiseen tietoisuuteen. Turun uuden pääaineen toivotaan osaltaan nostavan tietoisuutta kiinan kielen osaamiseen perustuvan asiantuntijuuden tärkeydestä suomalaisessa yritysmaailmassa, mediassa ja valtion viroissa.
Ehkäpä koulutetut kiinan kieliasiantuntijat voisivat tulevaisuudessa saada myös suomalaisnuorison kiinnostumaan Kiinasta nostamalla esiin pelkän kaupan ja politiikan lisäksi myös nuorisoa kiinnostavia teemoja ja näin osaltaan edistää kiinan opiskelun mielekkyyttä ja vauhdittaa oppiaineen kehitystyötä.
Hanna Holttinen (sinologi ja kiinanopettaja)
Suunnittelija, Kieli- ja käännöstieteiden laitos, Turun yliopisto