Kommunistisen puolueen entinen pääsihteeri ja Kiinan presidentti Jiang Zemin siirtyi ajasta iäisyyteen 96 vuoden ikäisenä Shanghaissa 30. marraskuuta 2022. Kuolemasta kertoi Kiinan valtiollinen uutistoimisto Xinhua, jonka verkkosivusto on uutisen merkiksi muutettu mustavalkoiseksi. Kommunistisen puolueen hautajaiskomitea julisti välittömän suruajan alkaneeksi ja kestävän Jiangin muistotilaisuuteen saakka.
Jiang kohotettiin kommunistisen puolueen johtoon vuonna 1989 Tiananmenin verilöylyn jälkimainingeissa Deng Xiaopingin vedellessä vielä varsinaisesti naruja taka-alalla. Jiang nähtiin sopivana kompromissivaihtoehtona puolueen sisällä kilpailevien konservatiivien ja liberaalien voimaryhmien välillä. Kriittisellä hetkellä puolueen johtoon korotetun Jiangin ansioluettelossa merkittävänä pidettiin myös sitä, että toimiessaan tuolloin Shanghain puoluesihteerinä hän oli onnistunut rauhoittamaan Shanghaissa leimahtaneet mielenosoitukset rauhanomaisesti ilman kuolonuhreja.
Jiangin kaksi ja puoli valtakautta puolueen johdossa olivat nopean talouskasvun ja ennen kaikkea taloudellisen avautumisen aikaa. Talouspolitiikassa, jota ryhdyttiin virallisesti ja paradoksaalisesti kutsumaan “sosialistiseksi markkinataloudeksi”, Jiang runnoi läpi useita merkittäviä uudistuksia, joihin lukeutui esimerkiksi Kiinan massiivisen valtionyrityssegmentin yksityistäminen. Jiang avasi työläisten ja talonpoikien puolueen jäsenyyden kapitalisteille “kolmen edustuksen” doktriinillaan, jonka mukaan puolue edusti myös “edistyksellisiä tuotantovoimia” eli kapitalisteja. Päätöksen seurauksena kommunistiseksi itseään kutsuvan puolueen riveissä istuu nykyään kosolti miljardöörejä ja miljonäärejä.
Ulkopolitiikassa Jiang ajoi maltillista ja pragmaattista “matalan profiilin” linjaa, jossa Kiina vältteli Yhdysvaltain provosoimista ja keskittyi globaalin, ennen kaikkea taloudellisen kumppanuusverkostonsa laajentamiseen. Talousasiat olivat etusijalla myös heinäkuussa 1995, kun Jiang ensimmäisenä Kiinan valtionpäämiehenä vieraili Suomessa. “Ihmisoikeudet jäämässä kauppapolitiikan varjoon”, uutisoi Helsingin Sanomat, kun Jiang saapui presidentti Martti Ahtisaaren vieraaksi keskustelemaan Euroopan unionin ehdotuksesta syventää Kiinan yhdentymistä maailmantalouteen. Unionin toive toteutui, kun Kiina vuonna 2001 neuvotteli itsensä Jiangin johdolla Maailman kauppajärjestön (WTO) jäseneksi. Jäsenyys siivitti sekä Kiinan talouskasvun että Kiinan tärkeimpien kauppakumppanien kauppavajeen uusiin ennätyslukemiin.
Poliittista järjestelmää ei Jiangin kaudella uudistettu, sillä Tiananmenin tapahtumat olivat pysäyttäneet 1980-luvulla vallinneen keskustelun esimerkiksi Kiinan demokratisoimisesta. Kommunistisen puolueen valta-asemaa haastavat toimijat tukahdutettiin entiseen malliin, mistä näkyvimpänä esimerkkinä toimi uskonnollisen Falun Gong -lahkon murskaaminen vuonna 1999. Toisaalta Jiangin kauden loppupuolella oli havaittavissa pieniä merkkejä myös poliittisen järjestelmän avaamisesta, kun Kiinassa pohdittiin varovaisia kokeiluja epävirallisen “kylädemokratian” laajentamisesta hallintojärjestelmän alimmille portaille.
Jiang muistetaan värikkäänä hahmona, joka ei pelännyt tuoda itseään ja näkemyksiään avoimesti esille. Toisin kuin robottimaisesti käsikirjoitusta seuraava ja kategorisesti lehdistötilaisuuksia ja haastatteluita välttelevä Xi Jinping, Jiang sparrasi toimittajien kanssa useaan otteeseen ja myös englannin kielellä. Hän oli elementissään esimerkiksi yhdysvaltalaisen veteraanitoimittaja Mike Wallacen haastattelussa, jossa hän lainasi englanniksi Abraham Lincolnia, kävi sananvaihtoa “diktaattori”-tittelin merkityksestä ja vastasi auliisti Tiananmenin tapahtumia koskeviin kysymyksiin.
Legendaariseksi on muodostunut myös taltiointi, jossa Jiang ponkaisee ylös tuolistaan tarjoamaan “nuorille ja naiiveille” hongkongilaistoimittajille pitkän ja seikkaperäisen läksytyksen. Nykypäivän kiinalaisnuorison parissa Jiangista muodostuikin eräänlainen parodiahahmo, jonka koomisen puolelle livenneet edesottamukset ja “rupikonnaa” muistuttava ulkonäkö ovat tarjonneet nettikansalle aihetta sekä huumoriin että tietynlaiseen kiintymykseen. Verkossa elämään jääneet videot muistuttavat, että tällainenkin johtaja voi Kiinalla olla.
Jiang luovutti kommunistisen puolueen johtajuuden Hu Jintaolle vuonna 2002 järjestetyssä puoluekokouksessa, mutta jatkoi keskussotilaskomission johdossa vielä vuoteen 2004. Varsinaisen eläköitymisensä jälkeen Jiang säilyi kuolemaansa saakka merkittävänä taustavaikuttajana ja harmaana eminenssinä puolueen epämuodollisissa valtarakenteissa. Jiangin ja Hun ympärille rakentuneita voimaryhmiä (“Shanghain kopla” ja nuorisoliittolaiset) pidettiin pitkään Kiinan politiikan kuninkaantekijöinä, joiden näkemyksiin jopa Xi Jinping joutui osin nöyrtymään.
Xi on kuitenkin omalla kaudellaan muuttanut tämän dynamiikan. Tämän vuoden lokakuussa järjestetyssä kommunistipuolueen 20. puoluekokouksessa Hu Jintao talutettiin nöyryyttävästi salista ulos, virallisen selityksen mukaan sairauden takia. Hun poistamisen ja Jiangin kuoleman myötä vanha kaarti ja harmaat eminenssit ovat poistuneet näyttämöltä, eivätkä enää vaikuta rajoittavan Xin valtaa millään tavalla.
Jiangin kuolema osuu jännitteiseen hetkeen, kun Kiinassa kytevät poikkeukselliset, koronarajoituksia kritisoivat ja suurempia kansalaisvapauksia vaativat mielenosoitukset. Mielenosoituksissa on jopa vaadittu loppua kommunistisen puolueen vallalle sekä Xin eroa, mikä on lähes ennenkuulumatonta.
Merkittävien henkilöiden kuolemat ovat herättäneet Kiinassa usein nostalgiaa ja protestimielialaa sekoittavaa liikehdintää. Pidetyn pääministeri Zhou Enlain kuolema vuonna 1976 keräsi Tiananmenin aukiolle valtavat määrät surevia ihmisiä, jotka kritisoivat vähintään epäsuorasti Kiinaa tuolloin hallinnutta “neljän koplaa” ja jopa itseään puhemies Mao Zedongia.
Monet Kiinan tarkkailijat löysivät Jiangin kuolemalle kuitenkin toisen, osuvamman historiallisen allegorian entisen pääsihteeri Hu Yaobangin poismenosta huhtikuussa 1989. Hun kuolema toimi tuolloin keskeisenä katalyyttinä Tiananmenin aukiolle kerääntyneille opiskelijoille, joiden mielenosoitukset kasvoivat nopeasti aivan uusiin mittasuhteisiin tunnetuin seurauksin.